Toimittaja Sanna Ukkola, yksi parhaista, sanoitti Ylen blogissaan (3.10.) hyvin tiettyä epäluuloa ja jopa inhoa tv-formaatti Ensitreffit alttarilla kohtaan.

Diggaan Sannan teksteistä. Kovilla saa perustellusti ampua, mutta tällä kertaa hän ampuu lonkalta ja liian lavealla pyssyllä. Kun varsin eritasoiset kohteet niputetaan yhteen, osumaa ottaa myös satojatuhansia suomalaisia koskettanut Venla-palkittu laatuohjelma.

Jaan Sannan huolen ja tunteet monesta muusta kolumnissa mainitusta tv-formaatista. Luonnollisesti olen täysin eri mieltä Ensitreffit alttarilla -ohjelmasta. Ja niin on moni muukin.

Sanna saattaisi yllättyä, jos hän tietäisi, että suuri osa ohjelman katsojista tykkää sitä juuri siksi, että he jakavat hänen huomionsa rakkauden banalisoitumisesta yhteiskunnassa ja hyväksikäytöstä irvokkaissa tv-formaateissa. Tämä yllättävä huomio haastaa hänen diagnoosinsa.

He pitävät Ensitreffit alttarilla -konseptia raikkaana tuulahduksena, muistutuksena ajoista jolloin avioliiton perustana oli vapaa sitoutuminen vastavuoroiseen hyvään. Ei ainostaan rakastumisen alkuhuuma tai tunne, joka tulee ja menee kuin vuorovesi ja riippuu ruoansulatuksesta.

”Kiss Bang Love tulee samoilta tekijöiltä, jotka ovat vastuussa ehkä kaikkien aikojen tökeröimmästä deittiformaatista Ensitreffit alttarilla.”

Aluksi pieni korjaus. Sillä tiimillä, joka Suomessa tuottaa Ensitreffit alttarilla -ohjelmaa, ei ole mitään tekemistä Kiss Bang Loven kanssa. Löyhä linkki löytyy kansainvälisellä tasolla, jos formaattien syntyhistoriaa kelaa tarpeeksi kauas.

”’Tuntemattoman ihmisen kanssa naimisiin meneminenhän on äärettömän jännittävää. Se on tosi innostavaa’, hehkuttaa tirkistelyohjelman kolmannen tuotantokauden asiantuntija. Vai niin. Järjestettyjä avioliittoja näkee joissakin maissa, enkä ole kovin monien kuullut hehkuttavan niitä ’jännittävinä’ tai ’innostavina’.”

Ensitreffit alttarilla -liitot ovat vapaaehtoisuudessaan ja perusmotiiveiltaan valovuosien päässä lapsiavioliitoista, morsiamenryöstöistä, klaanien tytärvaihtokaupoista tai muista epäilyttävistä liitoista, joita tässä on ilmeisesti tarkoitus ajatella.

Uskallan väittää, että parien hääpäivä on ollut jopa jännittävämpi ja innostavampi kuin hääpareilla keskimäärin. Täysin ainutlaatuinen, kerrassaan unohtumaton päivä. Liikuttunut perhe tukena ja rakkaimmat ystävät vierellä.

Katsokaa neljä ensimmäistä jaksoa ennen kuin heitätte ensimmäisen digiboksin.

”[Ensitreffit alttarilla] tekee naimisiinmenosta vitsin, avioliitosta absurdin sosiaalisen kokeen, jonka tarkoituksena on saada mahdollisimman paljon massia formaatin tuottajille.”

Tämä on ladattu väite, joka täytyy pikkoa osiin.

”[Ensitreffit alttarilla] tekee naimisiinmenosta vitsin…”

Se ei tuntunut vitsiltä kenestäkään mukana olleista. Päinvastoin, positiivinen vastuu painoi tiimiämme aika lailla. Tässä Me Naiset -haastattelussa hiljenin, kun kysyttiin suostuisinko uudestaan.

”…avioliitosta absurdin sosiaalisen kokeen…”

Se on osittain koe, totta. Mutta se ei ole vain sitä. Se on paljon muutakin. Jokainen meistä menee naimisiin lopulta aika tuntemattoman ihmisen kanssa. Sinä muutut, hän muuttuu, olosuhteet muuttuvat. Parisuhderakkauden haaste on loppupeleissä opetella yhä uudestaan rakastamaan sitä henkilöä, jonka kanssa satumme olemaan naimisissa.

Ensitreffit alttarilla järjestää kiireettä, viisaudella ja suurella sydämellä pitkälle mietittyjä liittoja. Valitut aikuiset eivät ole sinisilmäisiä, ressukkoja eivätkä kyynisiä lampaita, vaan ajattelevia, rohkeita ja realistisia aikuisia. (Tätä et väittänytkään.) Ensitreffit alttarilla parit tuntevat toisensa vähemmän kuin muut, mutta vain aluksi. Nopeasti siinä tutustuu.

”…jonka tarkoituksena on saada mahdollisimman paljon massia formaatin tuottajille.”

Hääpuvun suunnittelija ei uhraa ammattitaitoaan ja kymmeniä, jopa satoja työtunteja vain saadakseen ”mahdollisimman paljon massia”. Samaa pätee kaikkiin ammattilaisiin, leipureista valokuvaajiin, jotka omalla koulutuksellaan ja osaamisellaan osallistuvat hääparien iloon ja hääjuhlien loistoon. Toivotetaan heille menestystä ymmärtäen, ettei massi myrkytä motiivia.

Ensitreffit alttarilla ei voittanut Kultaista Venlaa liikevaihdon vuoksi, vaan siksi, että se kosketti niin monen ihmisen sydäntä.

”Tuotantoyhtiöille on todennäköisesti herttaisen yhdentekevää, löytävätkö ihmiset ohjelmasta rakkautta.”

Motiiviarvuuttelu on tosiaan tarpeetonta. Voi kunpa tietäisitte, kuinka suurella sydämellä ohjelmaa tehdään. Koko ohjelman pointti ja menestyksen ehto on se, että ihmiset löytävät aidosti rakkautta. Asiantuntijat laittavat lisäksi koko uskottavuutensa peliin.

”Päinvastoin usein katsojien määrä on sitä korkeampi, mitä enemmän ristiriitoja, sydänsuruja ja kyyneleitä ruudussa nähdään.”

Tässä Sanna ehkä ajattelee jo jotakin muuta ohjelmaa. Vaikka tiistai-iltojen jaksoissa (AVA klo 21) saatetaan nähdä ristiriitoja, ne eivät ole ohjelman tarkoitus vaan kuuluvat elämään. Toivon itse kullekin rakentavia ristiriitoja, suloisia sydänsuruja ja puhdistavia kyyneleitä. Valjastetaan ne rakkautemme rakennusaineeksi.

Lopuksi kevennys. Löysin tällaisen rakkauskirjeen, joka on ilmeisesti tarkoitettu Sinulle, joka etsit elämääsi tosi rakkautta. Anonyymin kirjeen on allekirjoittanut ”tuleva puolisosi”. Sen välittämään rakkauskäsitykseen saattaisin itsekin yhtyä. Voit lukea sen omanasi tai pistää jakoon.

P. S. Lue myös Ensitreffit-Violan vastine ”Hulluus nimeltä Ensitreffit alttarilla”.

Advertisement