Kirje sinulle, joka etsit rakkautta.

Löysin tällaisen rakkauskirjeen. Se on ilmeisesti kirjoitettu henkilölle, joka kaipaa elämäänsä rakkautta. Nimettömän kirjeen on allekirjoittanut ”tuleva puolisosi”. Voit jakaa sen vapaasti, ole hyvä. Olen vain viestin välittäjä.

Rakkaani,

Kiitos, että olet odottanut minua.

Kiitos, että et ole vain odottanut minua. Jos et olisi matkalla jonnekin, miten meistä voisi tulla matkakumppaneita? Odotan sitä, että kerrot itsestäsi: mistä tykkäät, mistä olet tulossa ja minne menossa.

Tuskin maltan odottaa, että rakastumme toisiimme. Samalla ymmärrän, ettei rakastuminen ole itsetarkoitus tai ikiliikkuja. Jos perustamme suhteemme vain tunteelle, joka tulee ja menee kuin vuorovesi, rakennamme korttitalon.

Rakennetaan mieluummin puutarha. Puutarha, tiedän sen, vaatii jatkuvaa huolenpitoa. Pitää kastella toisen kukat ja kitkeä omat rikkaruohot. Ei ulkoisteta vastuuta oikukkaalle tunteelle. Olen siihen valmis.

Kun yhteinen matkamme alkaa, lupaan sulkea takaportit. Pelkään, että muuten poistuisin niistä ennemmin tai myöhemmin. Kun sanon sinulle ”tahdon”, lupaan rakastaa sinua myötä- ja vastoinkäymisissä loppuelämäni ajan. En riko lupaustani.

Lupaathan minulle, että jos joskus ihastut tai rakastut toiseen, et käytä sitä moraalisena alibina hylkäämiselleni, perheemme rikkomiselle? Näen sitä tapahtuvan ympärilläni, ja se saa minut surulliseksi. Lupaan sinulle samoin. Selviämme siitä.

Odotan sitä, että pääsemme tutustumaan toistemme perheisiin. Älä pelkää, jos sinulla ei ole perhettä ollenkaan, isäsi tilaa expressoa, veljesi kirjoittaa Suomalainen tai siskosi näkyy Axl Smithin kotivideolla. Minunkin perheessäni on vikoja. Rakastan heitä silti. Tehdään yhdessä uusi, oma perhe.

Odotan myös sitä, että pääsemme tutustumaan toistemme ystäviin. Olen kokenut, että ystävyysrakkaus on elämän suurimpia iloja, myös sukupuolten välillä. Rakas, ei anneta turhan mustasukkaisuuden tuhota rakkauttamme.

Hyväksyn sen, että emme voi täyttää toistemme kaikkia tarpeita. Sydämessäsi on salaperäinen kaipaus, jota kukaan ihminen ei voi täyttää. Samoin minun sydämessäni. Lupaathan siis rakkaani, ettet laske luonnollisille harteilleni yliluonnollisia painoja? Pysytään toisillemme armollisina.

Ethän säikähdä sitä, etten usko ”siihen oikeaan”. Me olemme kaikki ”niitä vääriä”, sillä me olemme epätäydellisiä, keskeneräisiä, haavoitettuja ja haavoittavia. Sinä ja minä tulemme myös kasvamaan ihmisinä. Eikö siis jalo velvollisuutemme ole loppupeleissä opetella yhä uudestaan rakastamaan toisiamme, nyt ja kymmenen vuoden kuluttua?

Odotankin ennen kaikkea sitä, että pääsemme opiskelemaan rakkautta yhdessä. Itse ajattelen, että rakkaus on hyve, jota voi ja pitää harjoittaa – kyky ja taipumus arvostavasti ja vastaanottavasti sitoutua toisen kukoistukseen. Mitä rakkaus on sinulle?

Kiitos, että olet olemassa! Olen jo matkalla. Etsi minut käsiisi.

Tuleva Puolisosi

Lue lisää: 30 teesiä rakkaudesta